keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Lumoava Littoistenjärvi ja historiallinen verkatehdas



Aivan kuin menneeseen maailmaan pelmahtaisi, kun Liedon ja Kaarinan rajamailla sijaitsevaan Littoisen piskuiseen mutta sangen viehättävään kylään matkaa. Sinistä taivasta vasten kohoavan vanhan, jo 1700-luvulla rakennetun verkatehtaan jylhät seinämät ja tornit sekä tehtaan juurella nököttävät sievät puutalot luovat idyllisen miljöön. Torni kelloineen ehkei ihan Big Benin vertaiseksi yllä, mutta varsin hieno tiilikasa ja osa arvokasta kansallishistoriaa koko rakennus on. Vuonna 1987 Museovirasto määrittikin tehdasalueen yhdeksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi ympäristökohteeksi. Tarkempaa tietoa tehtaasta ja sen historiasta löytää täältä



Verkatehtaan ja puutalojen lisäksi Littoisten lumovoimaa lisää kaunis järvimaisema. Littoistenjärvi, jonka pinta-ala on 1,5 km2, ja jonka rantaviiva on pituudeltaan kuutisen kilometriä, on erittäin kiehtova paikka. Syvyys järvessä on suurimmillaan kolmisen metriä. Järveä reunustaa monipuolinen ympäristö hiekkarantoineen ja sakeine metsineen, ja lähes keskellä järveä pönöttää kaksi pikkuruista saarta.



Järven liepeillä lienee olleen asutusta jopa 1200-luvulta lähtien, mutta varsinaisesti alueen väestömäärä ryöpsähti verkatehtaan kehittymisen aikoihin 1800-luvun puolella. Nykyään järven seutu on myös suosittu virkistyskohde; alueelta löytyy rantasauna, hiekkaranta ja puolen matkaa järveä kiertävä luontopolku, jonka varrella pääsee myös kipuamaan lintutorniin. Emme reissullamme ennättäneet valloittaa lintutornia, sillä alkumatkasta nuhjastelimme verkatehtaan miljöötä ihastelemassa tajuamatta ollenkaan metsäpolun varrella löytyvän myös upeaa nähtävää.


 
Luontopolun tavoittaa kahdesta suunnasta, hiekkarannan liepeiltä tai verkatehtaan suunnalta Kuoviluodosta, joissa molemmissa on omilla autoilla kulkeville parkkipaikka-alue. Littoisiin pääsee myös näppärästi pyörällä tai bussikyydillä. Paikoitellen polku on kevyttä ryteikköä, mutta pääosin matka taittuu hiekkatietä ja muutenkin helppokulkuista reittiä pitkin. Polun pituus on yhteen suuntaan reilu kolmisen kilometriä, joten edestakaisin käveltynä matkaksi saa kaiken kaikkiaan kuutisen kilometriä. Etenkin itärannalla maasto on mukavan kumpuilevaa, ja polulta innostuu harhailemaan sivuraiteille (hetkellisesti tietenkin, ettei eksy oikeasti), pääsee kiikkumaan kallioille, joten maisemasta nauttivien lisäksi kuntoilijoille reitti on oikein oivallinen.
   

Verkatehtaan vastarannalla asuinsijojen sijaan alaa on vallannut metsä, jonka uumenissa voi kuulla jos jonkinmoisa sirkutusta. Liedon kunnan sivujen mukaan järvellä pesii monenlaisia uhanalaisia ja silmälläpidettäviä siivekkäitä, kuten tukkasotka ja liejukana. Ilmeisesti myös kala-ja lapintiirojakin saattaa järvellä piipahtaa. Lokkeja ainakin alueella viihtyy kovasta kirkumisesta päätellen. 




Metsän siimeksessä kohoaa hyvin jylhä kallioseinämä, jonka rosoiset kivenmurikat ovat asettuneet lomittain käsittämättömän symmetrisesti. Aivan kuin jättiläislapsi olisi leikkiessään kasannut kivet legopalikoiden tapaan. Hyvin hämmentävä, sangen omalaatuinen paikka.


En voinut kiviröykkiöitä tapittaessani muuta kuin ihmetellä, kuinka tasaiset muodostelmat ovat saaneet alkunsa. Onkohan rosoinen kallio jäänne kenties muinaisesta järven- tai merenrannasta?



Laineiden alla lymyilee kalojen valtakunta. Veden laatu ei Littoistenjärvessä ole paras mahdollinen, mutta kalakanta on kuitenkin ilmeisesti vahvistumaan päin ainakin lahnojen osalta. Nämäkin tiedot ongin jo mainitsemiltani Liedon kunnan sivuilta.

 
 
Emme olleet ainoat kylänraitilla saati luontopolulla kulkijat, vaan kaunis kesäpäivä oli houkutellut alueelle paljon populaa. Osa nautti rantasaunan lämmöstä, osa pulikoi hiekkarannalla. Myös jokunen turre oli lähtenyt ulos lenkkeilijöineen ja haki innokkaasti omistajiensa heittämiä keppejä vedestä. Ei meidän mukanamme ollut hurtta, joka talviturkin heittämisen sijaan hyppeli mieluummin kallioilla kuin vuoristokauris konsanaan. 



Littoistenjärven ja kylän puolen maisema ovat molemmat sen verran houkuttelevia kohteita, että taidan uusia visiittini alueelle vielä lähiaikoina. Tosin ehkä syksympänä, kun alueella liikkunee vähemmän rusketusta kerääviä lentopalloilijoita ja saunasuhareita. Olipa kuitenkin vuodenaika mikä tahansa, Littoisten kylä järvimaisemineen, tehdasmiljöineen, upeine kallioineen ja mystisine metsineen lienee aina yhtä huikaiseva luontokohde sekä historiaa arvostavalle mielikuvitusta kutkuttava paikka. Suosittelen ehdottomasti seutua tutkimusretken kohteeksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti