keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Mystinen metsätyömiesnainen


Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun pilkahduksen punaista näin. Myös keltaista ja mustaa silmiini osui ja vaikka Kärppiin kohdistan varsin suuria tunteita, veti perinteinen punamusta voiton. Kyse on tietenkin ruutupaidasta, mettäläishiippailijan lempivarusteesta, johon hullaannuin täydellisesti eräänä kauniina syksyisenä päivänä.

Kenties kaupassa taustalla soinut Rage Against the Machine ja seuranani ollut kynsinainen vaikuttivat siihen, että ihasruin kovasti yhteen riepuun. Mitään järkiperustetta ei ostopäätökselleni ollut, sillä rytkyarsenaalini on varsin riittävä, joskin olin haksahtanut ruutukuosiin sen verran pölösti, että olin jo hyvän tovin haaveillut sopivan yksilön ostamista. Mielikuvissani ruudut toisivat rentoutta, iloa ynnä lämpöä arkiseen aherrukseeni. Surffailin nettikaupoissa ja kävin kokeilemassa erilaisia paitamalleja, muttei yksikään ruuturiepu sykähdyttänyt samalla tavalla kuin punaisen ja mustan liitto. Ja niinpä viimein materialistisessa mielessäni pehmeyden symboliksi kohonneen lörttösen kassalle nakkasin.

Mettäläispaidaksi nimetty ruuturiemuni on osoittautunut juuri sellaiseksi kuin olin etukäteen toivonut; olen viime aikoina suurin piirtein asunut lörttöpaidassani, sillä se on rakkauttakin pehmeämpi niinä hetkinä, kun mätkähdän sohvan pohjalle ja kiristävät vaatteet tuntuvat yhtä mukavalta kuin haarniskassa lenkkeily. Olen myös röntsötellyt ruutupaita päällä tyttöjen kanssa kylillä käydessäni, mennessäni kahvinryystämishommiin ja jopa varovaisesti työmaallakin olen ruuduissa kekkulonut sellaisina päivinä, kun ei ole tarvinnut olla hirveästi ihmisten ilmoilla.

Minusta parseeli on älyttömän monikäyttöinen, mahdottoman mukava ja kaiken lisäksi vähemmän vakava ja sopivasti hauska, mutta kotonani hurstuuki on saanut sangen ristiriitaisen ja jopa yllättävän nihkeän vastaanoton. Parrakkaamman puoliskon mielestä rievun voisi heittää vähintään sinne, missä villejä krokotiilejä kasvaa. Yleensä mies ei juurikaan sano juuta tahi jaata rytkyvalinnoistani, joskin toisinaan herra intoutuu jopa kehaisemaan kamppeitani. Vaan viime aikoina kaksi käytössäni ollutta vaatekappaletta on saanut miehen pois tolaltaan ja tyyliraiteiltaan. Yksi miehen silmissä puistattavimmista kapistuksista päällä maan on yli-iso lörttöpiponi, jossa on järjettömän kokoinen tupsu ja kivat tähtikuviot. Se on harmaa, monta vuotta vanha ja kiva. Mutta ei mieheni mielestä. Toinen juttu, joka ei armaani mieleen ole, on tietenkin ruuturiepu, joka kotistylistinin mielestä kuulemma aivan liian muodoton ja vähemmän hyvin istuva. Ei silti paha saldo liene, jos muutaman vuoden yhteisen taipaleen aikana mies pyörittelee silmiään vain ja ainoastaan kahden rytkyhomman vuoksi. 



Sanoipa armaani mitä höpsöä tahansa, minun mielestäni ruutupaita suo kaikessa rentoudessaan vastapainoa bleiserintäyteiselle ja asiallisen pukeutumisen värittämälle arjelle. Ruutupaitani mun on uskomattoman pehmeä ja jopa lämmin - jopa toimiston hyisissä ja antarktisissa olosuhteissa olen tarjennut lörttöseen vuorautuneena, eikä ruhoni ole ruvennut hytinän vuoksi sinertämään. Vaikkei paitanen kieltämättä ole kovinkaan tyköistuva, on välillä mukava kääriytyä pehmoiseen ja lohduttavaan parseeliin. Varsinkin jos esimerkiksi lentsu ja peeämässät puskevat yhtä aikaa päälle, ei todellakaan tee mieli pukeutua mihinkään ahdistavan kiristävän puristavan ahtaaseen nakinkuoreen, vaan turvotuksen vuoksi väkisinkin riutuva ja tuskainen sielu kaipaa väljyyttä ja elintilaa. Sitä paitsi punamusta on sopivana annnostuksena yksi vetoavimmista ja tehokkaimmista väriyhdistelmistä, joka tässä maailamssa on keksitty. Etenkin pikkujouluaikaan punaisen ja mustan sinfonia on kornilla tavalla aika kiehtova - kukapa ei haluaisi näyttää vähän Kovatunturilta karanneelta tontulta.

Paitanen on materiaaliltaan ehtaa puuvillaa, ja se on tehnyt Saints and Mortals. Kokoluokaltaan paita on todella väljä - ostin omani koossa XS, mutta se ei purista mistään ilmansuunnasta. Helma ulottuu minulla reiden puoliväliin saakka, joten paita passaa kotikäytössä kalsareiden kanssa yhdistettäväksi oikein mainiosti (noin 163-senttiselle naiselle, jonka jalat ovat mallia töppö, lörttöpaita käy siis melkein paitamekosta). Paitulimaisuuden välttämiseksi käärin helman lantion tietämille, kun kodin ulkopuolella hiihtelen. Hihojen pituus ja hartialinja ovat kumpainenkin täydellisyyttä hipovat - luisuolkaisena hyvin istuvan puseron nappaaminen ei ole aina maailman helpoin urakka.


Ruutupaita Saints and Mortals
Farkut BikBok
Villasukat
Poroiset villasukat äidiltä lahjaksi

Ruutupaidasta on nykymaailmassa tainnut tulla hipsteriyden symboli, mutta minulle ruutukuosi edustaa junttiutta uljaimmillaan, sillä mettätöissähän ruutupaitaa käytetään. Vaan kieltämättä olo on välillä aika muodikas, kun laitan tummasankaiset pokat päähäni, kietaisen hiukseni suttunutturalle ja hujahdan ruutupaitaani. Uskon kuitenkin voivani elää itseni kanssa. Voin ehkä elää myös sen suhteen, että kuvituksena käytän iltatuimaan otettuja räpsyjä, joissa paita on ehtinyt mennä varsin ryppyiseen kuosiin. 

Koska olen sangen rajoittunut kuosien ja värien yhdistelyssä, en oikein osaa käyttää ruutupaitaa kuin mustien housujen ja mustien kenkien kanssa. Olen tosin uskaltautunut kiskaisemaan tummansiniset farkkuni jalkaani, mutta mieluiten pidän mielestäni räiskyvän paidan kanssa muut romppeet ja asusteet mahdollisimman neutraaleina. Jos yläosa on riikinkukko, pitää asukokonaisuutta tasapainottaa yksivärisillä jutuilla.

Jostain syystä aivorakenteeni on muodostunut sellaiseksi, että päässäni soi vähän väliä mitä omituisempia kappaleita ja renkutuksia, vaikken niin itse haluaisi. Ruutupaita aiheuttaa välittömän assosiaation lauluun ja minä tahdon olla mystinen metsätyömies. Apua. 

2 kommenttia:

  1. Mutta ryttyinenhän metsätyöjunttiruutupaidan kuuluukin juuri olla! :D Ihana paita, itsekin tykkään ns. junttivaatteista hirveästi. Niissä on tunnelmaa. ;) Myös tosi söpö karvainen eläin kuvausrekvisiittana! :''D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kiitoksia! :D Karva-assistentti ei juurikaan välitä, millaisiin rytkyihin rapsuttaja on itsensä tunkenut, mutta varmasti se aistii junttieleganssissa elelevän tyytyväisyyden vaatevalintoihin. On muuten ihan totta, että junttikamppeet menettävät hitusen viehättävyyttään, jos ne näyttävät liian siisteiltä. :)

      Poista