keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Elämisen jalo taito

Hyvän olon resepti ei ole kovinkaan vaikea. Riittävästi unta, jotta jaksaa liikkua ja väsätä hyvää ruokaa. Riittävästi hyvää ruokaa, jotta saa energiaa nukkumiseen ja liikkumiseen. Riittävästi liikuntaa, jotta uni ja ruoka maittavat. Ihmiselon kaavaan kun lisätään vielä ripaus sosiaalisuutta, on kaikki tarvittava hollilla. Elämisen kaava on siis oikeastaan varsin yksinkertainen, vaikka kirjakaupat tupataan täyteen oikeansorttiseen elämiseen auttavia oppaita, joita moni ahnaasti lukee oppiakseen elämän tarkoituksen. 

Viime aikoina on ollut monenlaista aatosta mielen päällä, joten teoriassa naurettavan yksinkertaiselta kuulostava kaava on tuntunut mahdottoman vaikealta käytäntöön sovellettavaksi. Toisinaan arki tahtoo olla myös väsymyksen ja tahmaisuuden leimaama, mikä johtuu kiireen, arjen suorittamisen ja kehnon ruokavalion yhdistelmästä. Joskus unihiekka ei meinaa nukkumatin säkistä pudota silmiin ja kun unet ovat jääneet luvattoman lyhkäisiksi, väsyneenä käsi tarttuu helpommin esimerkiksi karkkipussiin kuin hyvin levänneenä. Lenkille lähtemisestä saattaa muodostua Muumilaakson Mörkö, yhtä pelottava ja selkäpiitä karmiva koitos.

Kirjakauppojen hyllyillä koreilee jos jonkinmoista elämänhallintaopasta, jotka tursuavat toinen toistaan mahtipontisempia vinkkejä hyvän olon saavuttamiseen ja täydellisen elämän tavoittelemiseen. Opastuksista innostuneena olen tehnyt oivalluksia hyvän olon ja elämisen raaka-aineksista. Järisyttävän valtavan ennalta-arvaamattoman yllätyksellisen suuria oivalluksia. Myös minussa olisi selvästi ainekset ohjenuorain laatijaksi.

Ensinnäkin se, että jos yhdellä elämänosa-alueella on turbulenssia, voi tiukkaa kalenteria tasoittaa nipsaisemalla jostain muusta tekemisestä, kunhan ei hae innoitusta eräältä keskustalaiselta pääministeriltä ja kohdista leikkauksia olennaisuuksiin. Esimerkiksi unesta ei kannata tinkiä tai lopputuloksena on silmät sikkurassa kulkeva sähläyslaitos (esimerkiksi minä). Jos työmaalla vierähtää tavallista pitempään, onko välttämätöntä pitkän työrupeaman päätteeksi hinkata keittiötä desinfiointiaine näpeissä tai väsätä turhan monimutkaisia aterioita? Voisiko joskus oikoa ja päästä vähän helpommalla? 

Nauru pidentää ikää tai ainakin se on paras konsti syvien vatsalihasten voimistamiseen. Ja keskivartalon syvät lihaksethan kannattavat ryhtiä. Ja ryhdikkäänä on itsevarmempi olo kuin hartiat lysyssä luuhatessa.


Kivun kanssa eläminen on tyhmää. Kehon hyvinvoinnin laiminlyönti on vielä tyhmempää. Jos ahteri on niin kipeä, että kipu säteilee takareiteen asti, järkevä ihminen käy tutkituttamassa vaivan saman tien eikä vitkuttele melkein vudoen verran. Parisen kuukautta sitten itsensä julkisuuteen tuottanut päärynälihakseni on ollut viime aikoina ihan siedettävä seuralainen, sillä olen kuuliaisesti noudattanut fysioterapeutilta saamiani ohjeita ja jopa venytellyt jopa muutaman kerran - laiskuuteni venyttelyasioissa on traagisen mittava, joten olen varsin ylpeä itsestäni. Ruho on sen verran tärkeä kapistus, että ihan fiksua on pitää se kunnossa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos sisuskaluja mukavasti lämmittävä tee ei auta pauhaavan aivoston rauhoittumiseen, on peli menetetty. Eritoten järkyttävän epäsäädyllisen suuri sammiollinen vihreää teetä pistää aivonystyrät liikkeelle.

Yksi tärkeimmistä elämäntaidoista on opetella sanomaan eräs hyvin vaikeasti lausuttavissa oleva termi, joka koostuu kahdesta vaivaisesta kirjaimesta. Kyseessähän on tietenkin niinkin kinkkinen sana kuin ei. Sana on äärimmäisen vaikea tuottaa, mutta suosittelen kuitenkin harjoittelemaan sen lausuntaa aina silloin tällöin. Ehkei sitä aivan jokaiseen lauseeseen kannata tunkea, mutta on ihan tervettä välttää pullataikinan tavoin paisuvaa työkasaumaa, jos kädet ja jalatkin ovat täynnä töitä ja aikataulut huutavat ynnä meuhkaavat korvain juuressa. Huonoksi ihmiseksi ei silloin tällöin todettu lyhyt ja ytimekäs ei ketään muuta. Vaikka maailman rumin ja typerin anglismi multitaskaaminen tuntuu yleistyneen suomalaiseen työkeskusteluun, väittäisin, että joku saattaa olla tehokkaampi voidessaan keskittyä välillä johonkin asiaan kunnolla ilman että joka ilmansuunnasta tunkisi mielipuolista tahtia hommia, joiden välillä joutuisi poukkoilemaan kuin tennispallo. Juosten pissaaminen ei ole välttämättä aina järkevin vaihtoehto. 

Ajatusmallin kääntäminen itsensä lyttäämisestä hyväksynnän puolelle on aika fiksua. Kyllä itseään kohtaan voi kehitellä vaikka minkälaisia vaatimuksia, vaan miksi? Sodankäynnin sijaan itseään voi pitää kaverina. Ihan hyvänä tyyppinä. Eikä itseään pidä ottaa liian vakavasti. Jos oma luonteenpiirre tympii, voi itseään toki kehittää, ja uusia taitoja voi aina opetella. Mutta välillä on syytä kannustaa itseään sen sijaan, että suhtautuisi kaikkeen toimintaansa kriittisesti. On myös hyvä muistaa, että maltti on valttia ihmisen elossa.

Olennaista hyvän olon saavuttamisessa on tietenkin se, että puhuu mielessä vyöryvät ja sukkuloivat aatokset ääneen, eikä pelkästään pyörittele samoja ajatusratoja päässään päivästä toiseen. Jos pääkopassa muhii idea, hyvä keskustelu saattaa hioa mieteraakileen timanttiajatukseksi. Jos on murhetta, taakkaa voi keventää sanomalla läheiselle huolistaan. Sen sijaan että vatvoisi, märehtisi ja pohtisi itsekseen saamatta hommiinsa tolkkua ja punaista lankaa, puhuminen monesti selkeyttää ajatusten villiä länttä. Myös kirjoittaminen selkeyttää kummasti vimmaisesti ilmansuunnasta toiseen sinkoilevia mietteitä. Ajatukset vain on hyvä suoltaa jotakin väylää pitkin ulos, jotteivät ne pistä aivoja ihan pöllämystyneen pökkyräiseen tilaan. 

Ei eläminen loppujen lopuksi kovinkaan vaikeaa ole. Miksi tuhlata roponsa oppaisiin, kun hyvään oloon ja elämään ei oikeastaan vaadita muuta kuin vähän happea ja hengittämistä, ajankäytön hallintaa, luppoajan jättämistä kalenteriin, läheisiä ja hemmetisti teetä? 

5 kommenttia:

  1. Nyt ollaan perustavanlaatuisten asioiden äärellä! Lihotapa tätä tekstiä pari sataa sivua pidemmäksi (kadottamatta punaista lankaa), niin olet seuraavan bestsellerin tekijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin jo kuulla rahavirtain villiä kuohuntaa ja tuntea, kuinka kirjallisuuspiirit kuhisevat suurimmista oivalluksista päällä maan! :D Itsestäänselvyyksiä latelemalla ja kakan määrää lisäämällä kirjakauppojen hyllyt olen valtaava - elämäntaito-oppaiden maailma, here I come.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Iso kiitos! Tosi kiva postausidea, johon on tartuttava. :)

      Poista