perjantai 19. toukokuuta 2017

Ai mikä blogi?


Viime aikoina olen syönyt jäätelöä enemmän kuin koko viime kesänä yhteensä (ja viime vuosi oli todellinen merkkipaalu elämässäni, sillä mättäsin naamaani jätskiä ennätyksellisen paljon). Olen huomannut joutuneeni paperikasojen liiskaamaksi, ja toisaalta myös hellyydenkipeä ja läheisyydestä tykkäävä terrieri on juntannut minua tukahduttavan litistävällä rakkaudellaan. 

Olen antanut auringon sivellä naamaani ja vastapainoksi paennut kuumuutta kuusikkojen suojaan. Tietenkin olen seurannut jääkiekkoa ja hihitellyt jodlaaville euroviisuilijoille, mutta olen myös reissannut Altain huikeissa maisemissa Ville Haapasalon peesissä. Olen saanut tungettua toppakamppeet ynnä saappaat kaappiin piiloon ja nostanut tennarit tilalle. Olen mösjöön hartiavoimien ja hahmottamiskykyisten aivojen avustuksella viskellyt mööpeleitä nurkasta toiseen ja katsellut sillä silmällä kauppojen verhotarjontaa, vaan valitettavasti hattaraisen puuteriroosan valtaamilla markkinoilla ei mustakeltaista kangasta ole ihan hirmuisesti tarjolla - herkkää pastellia toki piisaa, mutta hempeät sävyt eivät oikein meidän pirttiimme tuntuisi soveliailta. 

Sitten tuli yks kaks mieleen, että ai joo, minulla on vissiin joskus ollut blogi. Pääsi käymään vähän vahingossa niin, että elämisen kiireet ja sangen huikaisevan kutkuttavan jännittävät touhuilut imaisivat blogihöpisijän niin mukavasti kyytiinsä, että pidin suunnittelemattoman huilitauon blogimaailmasta.

Ikäväkseni totean, ettei blogirintaman hiljaisuus johdu mistään huikaisevan jännittävästä käänteestä, joka nurkan takana kurkkivi, vaan ihan pelkästään tavallinen arki sattuu välillä olemaan suhteellisen hektistä. Kokoaikatyön ja vapaa-ajan menojen yhdistäminen on jo itsessään välillä vähän haastavaa, mutta yhtälöön kun vielä ynnää blogin pitämisen, on aikataulujen sumpliminen aika kinkkistä. En siis ole luikahtanut missikiertueelle mukaan, vaikka moni aivan varmasti niin ehti jo luulla. Enkä ole kadonnut ilmavaivan tavoin autiomaahan taikka kaikonnut Turkmenistaniin sipuleita viljelemään.


Teki kuulkaas oikeastaan aikas eetvarttia olla olematta bloggaaja. Käydä hiippailemassa metsissä ilman kameraa. Oikeastaan tehdä ihan mitä vaan ilman kameraa. Olla viettämättä työpäivän päätteeksi tietokoneella yhtään ylimääräistä.  Kertailla vuoden ensimmäisten kuukausien tapahtumia ja keskittyä hetkeen. Nauttia keväästä, hämmentyä kesän saapumisesta. Ja vain olla.

Mutta nyt on aika loistokkaan paluun! Toivotan itseni tervetulleeksi blogimaailmaan! Kieltämättä kymmenen pientä pökkelöä, joita myös joissain piireissä sormiksi kutsutaan, ovat vähän haikailleet päästä vetelemään polkkaa näppäimistöllä. 



Sinä aikana, kun olen laiminlyönyt elämää suurempien oivallusteni julkisen jakamisen, on kevät humpsahtanut jo kesämäiseksi Varsinais-Suomen maisemissa. Puissa lehdenalut näyttävät siltä, että ne ryöpsähtävät hetkenä minä hyvänsä viheriäksi mereksi, vaikka vastahan oli joulu. En ole vielä valmis kesän alkamiseen ja hellehelvetissä tuskailuun - tosin onneksi tänäkään vuonna en aio tähdätä bikinikuntoon tai murehtia, kuinka valkoiset shortsit näyttävät kamalilta ruskettumattomia koipiani vasten. Sen sijaan aion keskittyä olennaiseen. Elämiseen. Ja ehkä vähän itsekurini hukkaamiseen, jos on kesäisiä herkkuja tarjolla.

Edessä on todennäköisesti talvi-ihmisen makuun pitkä ja ehkä liian kuuma kesä, mutta onneksi on keksitty jäätelö ynnä mansikat ja kylkeen kiinni tunkeva lämpöpatteriterrieri. On olemassa kivoja ihmisiä sekä luontoelämyksiä, pieniä reissuja, lenkkipolulla lontsottelua ja sen sellaista. Niistä on myös blogiin asti tarinointia tulossa, jahka aika, huikentelevaisuuden airut, antaa myöden. Kesässä on tuskaisesta kuumuudesta huolimatta paljon mukaviakin asioita, jos vain selviytymisasenteen kaivaa talviunilta esiin.

Mikäli suurta viisasta rannikkokaupungin tietäjää eli asuintoveriani on uskominen, positiivinen ajattelu vie pitkälle. Viisauden sanoja mukaillen "keskimääräistä hauskempaa on tuulettaa kuin kiroilla". Näin totesi siippani lätkämatsia katsellessaan. Se on oikein osuva oivallus. 

2 kommenttia:

  1. Ei mulla muutaku että:

    Get ya sweet ass to Helsinski and do brain porn with me already ♥

    VastaaPoista