perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannus pohjoisen taivaan alla

Se olisi sitten suuren keskikesän juhlan aika. Tänä vuonna pakkasimme patikoimiskamppeet reppuihin, tyrkkäsimme itsemme ja pappaterrierin junaan ja tupsahdimme porukalla juhannuksen viettoon allekirjoittaneen kotiseudulle. Juhannus ei ole juhla, jota mitenkään hulvattomasti yleensä juhlin, mutta kieltämättä ylimääräisen vapaan viettäminen kotikonnuilla on aina houkutteleva ajatus.

Luvassa on toivon mukaan intohimoista ähkyilyä, paljon luonnossa liikkumista, nuotion äärellä rauhoittumista ja sukuloimista. Luulen lisäksi, että pappapiski löytää sisäisen porokoiransa ja rupeaa paimentamaan yli-innokkaasti kisuroita. Se vaan, että eihän kukaan pelkää villisti pomppivaa kolhoa rekkua, joka päästelee into piukassa koomisempia piippausääniä kuin vinkulelunsa tai höpsö uroshirvi konsanaan.

Vastahan minä toki pikareissulta Kolarista Turkuun palasin, mutta jos jotain olen elämäni aikana oivaltanut, on kotiseudulla käytävä aina kun on pienikin mahdollisuus viettää kauniissa maisemissa vähänkin ylimääräistä aikaa. Viime vuoden puolella en päässyt käymään mussuttamssa äitini herkkuja yli puoleen vuoteen, mikä oli aivan liian pitkä aika - perhettä tulisi nähdä useamminkin kuin pari kertaa vuodessa. Suku on paras. 

Juhannusta ei meidän kulmillamme hirveästi ole ruukattu juhlia. Joulu on vuoden kohokohta ja odotettu tapahtuma, mutta juhannus tuo lähinnä yhden ylimääräisen vapaapäivän ja hengähdystauon arjen keskelle. En ole oikein koskaan ymmärtänyt mediassa vellovaa juhannushehkutusta ja sääolosuhteiden povaamista viikkotolkulla etukäteen, mutta perjantaivapaan otan kernaasti vastaan.



  
Varsinaisia juhannusperinteitä ei meillä päin taida olla. Joskus olemme nauttineet yöttömästä yöstä Inarijärven rannalla, toisinaan on ollut vieraita kylässä. Joskus olemme istuskelleet yötä myöten pihamaalla tai katselleet nuotiossa tangoa veteleviä liekkejä, jos luontoäiti on mahdollistanut tulen kanssa saikkaamisen. Yhdistävä tekijä eri vuosien juhannuksissa lienee ruoka, jonka määrä on vakio - ruokapöydässä pitää olla sopivasti kaikkea hyvää mutusteltavaa, jotta ihmiskunta pysyy tyytyväisenä. Ja mummolle piti viedä kullerokimppu, jos peltoja koristavat keltapullerot vain olivat valmiit poimittaviksi.  

Olennaista on höpöhöpöohjelman ja väkisin keksityn säheltämisen sijaan keskikesän kauneudesta nauttiminen. Helle harvoin jaksaa kivuta maamme pohjoisosiin juhannuksen tienoilla, mutta riittävästi ihailtavaa ilman lämpöaaltoa on taivaanrannan värikirjossa, vihreissä varvuissa, hentoisissa koivuissa ja lähes rikkumattomassa hiljaisuudessa, jonka läpäisevät käkien kukunnat ja kuukkelien siipien iskut. Aurinko, joka ei pohjoisessa millään malta painua pehkuihin, luo upean taustan luontoelämyksille. Kuinka kaunista voikaan olla!

Sadetta ja viileää ilmaa on kovasti povailtu ainakin joidenkin lähteiden mukaan, mutta se ei haittaa - ei sade meitä sisätiloihin salpaa. Ulkoiluhan on erityisen miellyttävää, kun ilma on raikas.

Ulkoilusta kun tuli puhetta, on aika heittää löpinät sikseen ja painua luontoon. 

2 kommenttia:

  1. Haha, kuulostaapa oikein mukavalta tavalta viettää juhannusta! :) Itselleni juhannus on aina ollut tosi tärkeä juhla, mutta tykkään juhlia sitä rennosti ja suunnitelmattomasti, mielellään jossain luonnonkauniissa paikassa (jossa voi juoksennella ulkona läpi yön ja tehdä hyviä havaintoja!) vailla stressiä ja panikointia mistään sääolosuhteista tai muustakaan. Onhan sille toki hauskaa vuodesta toisee nauraa, miten kolkot ilmat kesäpäivänseisauksen ympärillä Suomessa yleensä on, mutta en oikeasti ymmärrä, miten siitä jaksetaan tohista niin hirveästi, että sataako juhannusaattona vai ei. Sadetakkia ja lämmintä välikerrastoa päälle, niin kyllä tarkenee, vaikka räntää tulisi - ja jos sataa, ei ainakaan voi olla metsäpalovaroitusta estämässä kokkojen polttoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nuin juhannusta pitää viettää - ilman älytöntä suorittamisvimmaa ja vauhkoamista! :) Luonto saa olla tärkeimmässä roolissa keskikesän tienoilla. Ja oi kyllä, turha on kitistä ja napista sääolosuhteista, sillä oletettavasti ihminen ei sula sateessa varsinkaan, jos tajuaa laittaa kunnolliset ulkoilukamppeet niskaan. :D

      Poista