keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Littoistenjärvi oli kirkas



Siihen aikaan, kun Littoistenjärvi oli varsinaissuomalaisten tutkimusretkien kohde ja mediamyllytyksen polttopisteessä, ilmaisi huushollini toinen asukas innokkuutensa käydä järvimaisemissa.  En pistänyt lainkaan pahakseni armoitetun puoliskoni ehdotusta reissun kohteeksi - tapanamme on käydä tutkimassa lähiseutujen maita, mantuja ja maastoja, mikäli aikataulut vain suostuvat antamaan tutkimusretkelle myöten. Toukokuussa suurimman järvihehkutuksen aikoihin almanakka ammotti mukavasti tyhjyyttään helatorstain kohdalla, joten ryhmä rämä lähti lietsuun.

Luonnollisesti uteliaat sielut myös janosivat toukokuisella reissullaan selvitystä siihen, olisiko järven vesi muuttunut kirkkaammaksi kemikaalikäsittelyjen myötä, kuten mediassa höpistiin. Jos joku onnekas hemmo tai hilma onnistui välttymään Littoistenjärveä koskevalta uutisoinnilta, on onnitteluvärssy paikallaan, sillä järvi sai nauttia antaumuksellisesti viidestätoista minuutistaan julkisuudessa - jopa iltauutisiinkin vesistö pääsi koreilemaan, ja muutenkin noin joka tuutista tuntui kuuluvan jonkinlaista hehkutusta puhtoisesta vedestä. Littoistenjärvi oli pienen hetken paikka, jossa jokaisen oli ihan pakko käydä.


Kyllähän vesi kirkkaammalta näytti verrattuna parin vuoden takaiseen meininkiin. Tarkentaisin, että erityisesti uimarannan puoleinen vesi oli varsin kirkasta siinä missä vastapuolella olivat näkymät hitusen sameammat. Myöhemmin ilmeni, että järvi on hetkellisen kirkastumisensa jälkeen palannut vanhoihin tapoihinsa ja päättänyt ruveta sameaksi. Kirkkauden katoaminen selittyy ph-arvojen nousemisella, mutta levää ei vissiin pitäisi enää yhtä hanakasti järveen vieraisille ängetä.



Reissullamme järvi siis vielä sädehti suurimmaksi osaksi varsin kirkkaana, ja olipa järven rantamilla muutama muukin utelias sielu kirkastumisen ihmettä todistamassa. Aurinkoisena päivänä turkulaiset sulloutuvat mieluusti rannoille kultaista valopalloa palvomaan, eikä helatorstain auringonpaiste tehnyt poikkeusta; tuntui, että jokainen rannan nurkka ja kolkka oli valloitettu. Emme rannalle jääneet sen kummemmin ihmettelemään, sillä oletettavasti kukaan ei olisi ilahtunut rapsutuksia kerjäävän iloisen ja pössön pappaterrierin seurasta, vaan lähdimme talsimaan järveä ympäröivää luontopolkua. Mitä syvemmälle pikku metsäplänttiin sukelsimme, sitä rauhallisemmaksi meno muuttui.


Pappapiski yllätti seuralaisensa olemalla täyspösilö. Harvemmin hurtta rupeaa ihan mahdottomasti räksyttämään ja riehumaan julkisilla paikoilla, mutta reissullamme koirapoloisen juustokuorrutteiseen elämään pääsi luikertelemaan pahuus, jota piti tietenkin pelotella pois vimmatusti haukkuen. Kyseesssä oli niinkin hirmuinen asia kuin veteen heijastuva auringovalo, joka liikahteli kammottavasti rantakiviä vasten. Se jos mikä oli ihan katastrofaalisen hirveän pelottava asia terrierin näkökulmasta. Yleensä elämään ihan suht lunkisti suhtautumaan kykenevä piski sai jännitystä elämäänsä.

Päivä oli lämmin ja taivasta sävyttävä sini heijastui nätisti järven pintaan. Vesi tuntui yllättävän lämpöiseltä, kun sormeni järveen tuikkasin, mutta Turun suunnalla on ollut viime aikoina todella lämmintä (paitsi tietenkin Paavo Nurmen kisojen aikoihin, jolloin lämpötilojen on oltava samoissa lukemissa kuin jouluna). On hurja ajatus, että reilun kuukauden takaiset räntäkuurot ovat pelkkä haikea muisto vain vehreässä ja rehevässä maailmassa.



Paikoitellen järvi oli syvänsininen, joissain paikoissa väri taipui smaragdinvihertäväksi ja hetkittäin olin jopa havaitsevinani hennon turkoosia vivahdetta. Yhtä lailla näkyi tietenkin myös sameanruskeaa ja harmahtavaa, sillä järvi ei kuitenkaan ole muuttunut välimerelliseksi kirkastumisestaan huolimatta. Kallioklöntit kutsuivat tappijalkaisenkin emännän kiikkumaan korkeammalle tähystämään avautuvaa järvimaisemaa.



Littoistenjärveä ympäröivää luontopolkua oli mukava talsia. Polun vallanneet mahtavat juuret, jalkojen alla nitisevät oksat ja lintujen sinfoniat saivat tassuttelijat hetkeksi siirtymään arkisten asioiden maailmasta johonkin nättiin ulottuvuuteen.


Olen tainnut aiemminkin todeta, että yritän kovasti Turun seudun metsissä mönkiessäni uskotella itselleni, että taustalla pauhaava moottoriteiden kakofonia on automelun sijaan tuulen huminaa ja melkein saatan hankkeessani silloin tällöin onnistuakin. Laineiden liplatuksesta ei sentään voinut erehtyä - etenkin järven pohjoisosissa aalloilla oli kulkijoille paljon asiaa, ja minä kuuntelin oikein mielelläni niiden tarinoita ajasta ja ikuisuudesta.

Reissumme aikana mietin paljon syvällisiä asioita, kuten metsässä kulkiessa usein tapahtuu - niin se vaan on, että metsään mennessään tai länttäistessään pehvansa muhkean kalliomuurikan päälle havaitsee paljon tärkeitä asioita maailmankaikkeudesta. Esimerkkeinä suurista viisauksistani mainittakoon, että parrakkaamman puoliskon eväsleipä maistuu aina noin viisikymmentäkuusi kertaa paremmalta kuin omin hyppysini väkertämä välipala - mies ei pahemmin kitsastele leipää voidellessaan tai juustoviipaleita levitellessään. Koska lähipiirissäni niitän suuren aforistin ja pohtijan mainetta, mietin myös ankarasti, miksen ole pitkään aikaan mussuttanut korvapuustia. Jonkun on ankarassa maailmanajassa keskityttävä olennaisuuksiin.



Aurinko paistoi ja linnut lauloivat siihen malliin, että taisi olla ensimmäisiä kunnon kesäpäiviä menossa. Myös Littoisten kylä, jonka polkuja pitkin hetken kävelimme, kylpi valossa ja vehreydessä. Ei silti aivan mahdottoman tukalaksi ilmanala käynyt, vaan jopa minä pystyin hengittämään,

Liedon ja Kaarinan välimaastossa komeilevalla Littoistenjärvellä olemme muutamaan otteeseen piipahtaneet, mutta jokaisella käyntikerralla paikasta havaitsee uusia puolia. Littoisiin pääsee erittäin kätevästi, vaikkei omaa nelipyöräistä kulkuvälinettä sattuisi omistamaan. Pyörällä pääsee tietenkin melkeinpä mihin tahansa, mutta lisäksi keskustasta pääsee näppärästi järven laitamille bussilinjojen 2b ja 2c kyydissä. Jos ei Littoistenjärvellä tai kylän tuntumassa ole vielä syystä tahi toisesta käynyt, kannattaa ruveta turistiksi ja piipahtaa mutka historiallisessa ja viheriässä kylässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti