sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Kalpean kauniina sunnuntaiaamuna


Viime aikoina olen nähnyt, kokenut ja tehnyt paljon mukavia juttuja.

Olen hengaillut pitkän ja pätkän kanssa vain todetakseni, että yhdessä muodostamme erittäin fiksun ja filmaattisen kolmikon.

Olen kärtynnyt kattolamppujen takia ja ihmetellyt, miksen oivaltanut lamppukauppoja tehdessäni, etteivät sokeripalat mene pistorasioihin ihan tuosta noin vaan.

Olen rakastunut kukkakaalimuusiin. Jotkut käyttäisivät termiä pyree, mutta mitä sitä turhia hienostelemaan - muusi mikä muusi.



Olen todennut, että syksyisin maailma on kauneimmillaan. Tosin maailma on kauneimmillaan jokaisena vuodenaikana (paitsi Turku on kyllä aika karu paikka tuskaloskan aikakaudella).

Olen todennut, että anturoista leijaileva popcornmainen haju on todella suloinen. Suloiset ovat myös väpättävät puoliluppakorvat. Ja kikkurakarva. Ja tuhiseva kirsu. Ja ruskeat nappisilmät, jotka katsovat varsin anovasti, jos lähettyvillä on ruokaa.

Olen tapittanut intohimoisesti MasterChef Australiaa. Yleensä ruokaohjelmat tuppaavat olemaan ressaavia vouhotuspläjäyksiä, mutta australialaiset osaavat tehdä rentouttavaa ja hyväntahtoista telkkariviihdettä (Neiti Fisherin etsivätoimisto on malliesimerkki australialaisesta rakkausohjelmasta).

Olen salaa tykästynyt Kendrick Lamariin, muttei kerrota tästä kellekään.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että kulunut vuosi on ollut aivan mahtava keikkavuosi. Eikä se ole vielä edes päättynyt, vaan muutama hienous on vielä kokematta. Tähän mennessä olen nähnyt muun muassa Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukauksen, In Flamesin, Royal Republicin sekä Donkkarit (joka vetaisi sanoinkuvaamattoman loistavan keikan Turussa syyskuussa - Kärpäset surraavat vieläkin korvissani). Sydämeni on pakahtumaisillaan musiikkirakkaudesta!

Olen vahingossa täyttänyt huushollini pöytätasot tunnelmavaloilla tai kynttilöillä.


Olen alkanut odotella joulua, hups.

Olen innostunut sisustushommista ja etenkin kalusteiden järjestyksen vaihtamisesta. Eräänä iltana päätin ruveta järjestyshommiin kello kymmenen tienoilla, mikä on tietenkin täysin normaalia toimintaa.

Olen mussuttanut piparisuklaata. Kesä meni puffetinpehmoisissa huuruissa, sillä maailman paras jätski on yksiselitteisesti minttupuffet, vaan aika on tullut joulusuklaan.

Olen hankkinut lentoliput. Lyhkäinen mutta todennäköisesti varsin tehokas viikonloppureissu on luvassa joulukuun ensimmäisellä viikolla, hui.

Olen varovaisesti ruvennut suunnittelemaan joulun viettoa kotiseuduilla pohjois-Kolarissa ja laskenut, että saan ehkä kursittua kasaan mukavasti muutaman vapaapäivän.

Olen saanut harvinaisen vieraan kestitettäväkseni: äitini on saapunut Turkuun. Hänen majesteettinsa aikoo viihtyä Turun suunnalla kuulemma parisen viikkoa, joten ehdimme todennäköisesti pitkästä aikaa jutella vähän kaikesta, hörpiskellä glögiä ja herkutella.