keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Viikonloppuna



Viikonloput on keksitty siksi, että ihminen saisi parin päivän ajan miettiä muitakin juttuja kuin töitä, aikatauluja ja arjen pyöritystä. Maanantaista perjantaihin saa selviytymisvietin avulla selvitettyä ruuhkaiset päivät, mutta lohduttaudun ajatuksella, että viikossa on kaksi päivää, jotka voi omistaa kaikelle kivalle säheltämiselle tai ihan vaan olemiselle, jos vaan se suinkin on mahdollista. Mieluusti kömmin jonnekin päin mettää rauhoittumaan  - tämä on kaikille juttujani lukeneille varmasti suuri yllätys -, mutta hyvässä seurassa muunkinlainen ohjelma käy. Koska viikonloppuvapaan käsite ei läheskään aina ole kuulunut elämääni, nautin täysin siemauksin kahden säännöllisen vapaapäivän yhdistelmästä.

Viime viikonlopulla sääolosuhteet eivät olleet kovinkaan kummoiset, joten mettäpörrönä laukkominen vaihtui vähän erilaiseen ohjelmaan. Perjantaina olin hurja ja aloitin vapaa-ajan jakson väsäämällä muhkean keon banaanilättyjä. Satsista tuli aivan siedettävä, joskin taidan jatkossakin mutustaa banaanin banaanina ja lätyt lättyinä. Banaanilättyjen koostumus ei vaan oikein ole makuuni, mutta annoin kuitenkin lättysille mahdollisuuden, ja kieltämättä ne saattoivat kadota aika nopsaan kuorruttamaan sisäelimiäni.

Lauantaina oli Marin kanssa suunnitelmissa viettää yhdessä rento päivä, johon ei mahtuisi ajatustakaan kiireestä, vaan mukavaa hääräilyä kylillä. Noh, taisin minä suoritusvimmaisena jossain vaiheessa vähän kurkata kelloon, mutta hillitsin kuitenkin luontaista taipumustani juosta paikasta toiseen pää kolmantena jalkana ja jopa keskityin hetkeen. On kuitenkin harvinaista, että ehdimme viettää laatuaikaa yhdessä ilman, että jompikumpi joutuisi kiirehtimään johonkin päin maailmaa. 


Aloitimme kaupunkikiertelymme taidemuseosta. Museon ensimmäisen intendentin, Victor Westerholmin, kaudella museoon hankittujen teosten ja muutaman silloisesta kokoelmasta uupumaan jääneen maalauksen muodostama näyttely Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia oli varsin vaikuttava kokonaisuus kotimaisine ja pohjoismaisine helmineen. Erityisesti minua kiehtoi Albert Edelfeltin teos Ristiäissaatto, mukaelma kovin melankolisesta Lapsen ruumissaatosta, joka on Turunmaalla vierailulla 11. helmikuuta asti. Myös suosikkitaiteilijani Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa oli ajatuksia herättävä, mutta niin taisi olla suurin piirtein ihan koko näyttely.

Kiehtova oli myös Rut Bryk: Taikalaatikko. Rut Brykin modernit, jopa hitusen naiivit ja sävymaailmaltaan upeat keramiikkateokset olivat kuin satukirjoista poimittuja - myöhempi tuotanto taisi hempeän satumaiseman sijaan tosin olla Tähtien sodan rekvisiittaa.

Kun museohommat oli saatu pakettiin ja taidenälkä tyydytetty, kahvihammasta kolotti ja maha kaipasi hengenravinnon lisäksi kunnon pöperöä. Siispä siirryimme mussuttamaan ja porisemaan kuin puurokattilat konsanaan omia juttujamme. Turussa asumisessa on se hyvä puoli, että ravintoloita ja kahviloita kyllä piisaa. Monessa kahvilassa on todella viehättävä ja kodikas sisustus, joten hitusen liian pitkäksi venähtävä kahvituokio silloin tällöin antaa ravintoa ruhon lisäksi myös estetiikan nälkään. 


Lauantain ehtoopuolella Mari teki pitsaa. Kyllä kelpasi vieraan vedellä kaksin käsin herkkua naamaan ja seurata sivusilmällä Putousta. Oli rentouttava ilta ja ihan koko päivä!

Sunnuntaina puolestaan oli varsin laiska päivä, johon kuului kävelyä, asioiden hoitamista ja lukemista. Sellainen sunnuntai saakin olla, vähän lötkö ja fletku. Koska olen itsestäänselvyyksien hokemisen ammattilainen, haluan jakaa suuren oivallukseni: ihminen tarvitsee lepoa. Minulla on tapana vouhottaa ja hermoilla ihan kaikkea mahdollista, mutta välillä on hyvä olla päiviä, jolloin ei ihan oikeasti ole pakko suorittaa.

Kuinka tarpeeseen lempeä viikonloppu tulikaan - uusi viikko on käynnistynyt melkoisella hoppumenolla työmaalla, mutta tammikuun viimeisestä viikonlopusta sain mukavasti energiaa kiireisiin. Ja mikä parasta, onneksi aivan nurkan takana on jo uusi kaunis kahden päivän vapaus. 

2 kommenttia:

  1. Viikonloput on niin parhaita!! Ja banaanilättyjä en oo vieläkään onnistuneesti tehnyt. Pitäisköhän huomenna kokeilla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoriassa banaanilätyt kuulostavat hyvältä, mutta käytännössä niissä vaan on jotain hämärää. :D Joka tapauksessa yhdistelmä banaanilätyt ja sunnuntai kuulostaa oikein hyvältä!

      Poista