sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Helmikuun ensimmäinen viikko

Se olisi  sitten taas yksi viikko paketissa.

Tällä viikolla minulla on ollut karvainen hoidokki seuranani, joten viikko on vierähtänyt mukavasti popcornilta tuoksuvia tassuja haistellen, puoliluppakorvia läpsyttäen ja maailman suloisinta massua rapsuttaen. Onni on yhtä kuin aamulla tyytyväisenä maiskutteleva pappahurtta, joka tuijottaa ruskeilla silmillään niin herttaisesti, että sydän pakahtuu lämmöstä. Koirat ja erityisesti vanhat terrieriherrat ovat kivoja otuksia.

Olen nauttinut pakkasesta. Tänä vuonna en ole hirveästi pyöräillyt töihin, vaan olen vähän vahingossa alkanut nauttia rennosta kävelystä sorvin ääreen ja takaisin. Talvipyöräily on edelleenkin mielestäni loistavaa puuhaa, mutta reitilläni on sen verran liukasta, että kävely on kaltaiselleni ammattilaiskolholle turvallisempi vaihtoehto. Toisaalta täytyy todeta, että kävelyssä on jopa oma hohtonsa - pyöräillessä pääsee nopeasti ja tehokkaasti paikasta toiseen, mutta kävellessä ehtii rauhoittua ja kuunnella hyvää musiikkia. Ja mikä parasta, aivot saavat happea. Kun nököttää päivän sisätiloissa, keho suorastaan huutaa ulkoilua, joten hyötyliikunta on erinomainen tapa saada päivään sekä ruhon liikuttamista että virkistystä aivoille.



Yksi viikon kohokohdista on tietenkin olympialaisten käynnistyminen. Meinasi käydä köpelösti, ja meinasin unohtaa täydellisesti koko kisahuuman, mutta onneksi olen päässyt maailmankartalle mukaan ja ruvennut viettämään rankkaa penkkiurheilijan arkea. Tästedes kaikki lenkkipuuhat, tapaamiset ja menot täytyy luonnollisesti sovittaa olympialaisten mukaan.

Eniten olen tänä vuonna odottanut hiihtoa ja jääkiekkoa - yllätys! Olympialaisten aikaan myös muutoin uinuva curling-nörttini syttyy liekkeihin, sillä on jotain hyvin kierolla tavalla kiehtovaa katsella pikeepaidat päällään luutaa heiluttavia ihmisiä, jotka epämääräistä kivimöhkälettä siirrellessään liukuvat niin sulavasti, ettei lonkankoukistajien liikkuvuudessa ole moittimista.

Lauantaina hiihtopuolella kisat käynnistyivät mallikkaasti suomalaisnäkökulmasta tarkasteltuna - Pärmäkosken pronssi ilahdutti penkkiurheilijaa, mutta niin teki myös melkein suomalaisen Charlotte Kallan voitto. Eikä maailmani romahda, vaikka hopeasijan meni Pärmäkosken edelle ehtineelle norjalaisurheilijjalle. Hänellä on nimittäin uskomattoman upea ja tyylikäs etunimi.


Samaisena päivänä innostuin väkertämään punajuurimollukoista vähän sitä sun tätä. Haluan mieluusti varata jokaiseen viikkoon päivän, jolloin kokkailen jonkinlaista ruokaa pakasteeseen pahan päivän varalle. Tämän viikon teema oli siis punajuuri, josta väsäsin muun muassa pihvejä ja  pähkinäisiä välipalapatukoita, jotka maistuivat ihan hyviltä, vaikka kuulostavat ehkä omituisimmalta pöperöltä koskaan. Ohjeena käytin lähinnä improvisaatiota ja seikkailumieltä, mutta välillä on tyydyttävää söheltää keittiössä ilman sääntöjä ja heittäytyä hitusen lapseksi.

Tälle päivälle suunnitelmissa on olympiahuuman ohella urheilla, rentoutua luonnonhelmassa, syödä hyvää pöperöä ja valmistautua uuteen alkavaan viikkoon. Kuvat ovat muuten perua viime viikkoiselta reissulta Katariinanlaaksoon, mutta luminen maisema ja jäätynyt kirsuparta voisivat kuvata osuvasti myös kuluvan viikon tapahtumia.

Onko olympiakuume päässyt jylläämään teidän pirteissänne?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti